Puskaparkki on yöpymispaikka retkeilyautoilijalle tai ylipäätään karavaanarille, joka on leirintäalueiden ulkopuolella. Puskaparkki voi siis olla ranta, (uima)ranta, parkkipaikka, metsäinen tie, parkkipaikka tai muu kohde mihin ajoneuvon pysäyttää yöpymistä varten. Maailmalla puskaparkki tunnetaan nimellä “villi leiriintyminen” (eng. wild camping).
HUOM: Kunnioitathan luontoa ja maanomistajan toiveita!
Kunnioita maaomistajan toiveita ja rajoituksia.
Kunnioita luontoa. Älä parkkeeraa paikkaan, joka häiritsee luontoa esim. pesintää.
Jätä paikka parempaan kuntoon kuin saapuessasi! Kerää myös muiden roskat.
Vuokrasimme Sunlight Cliff 600 XV -retkeilyauton heinäkuussa 2020 10-päivän reissua varten läpi Suomen aina Lofoottien kärkeen Å-kylään asti ajamiseen – ja tietysti takaisin. Kilometrejä kertyi retkeilyautolla melkein 3500 kilometriä ja autossa nukuttuja öitä 8, joten kohtalaisen hyvä kokemus autosta reissun aikana muodostui.
XV on juhlavuoden 2020-malli: “Sunlightilla on toimintansa 15. juhlavuosi. Tässä ajassa merkki on noussut yhdeksi Euroopan suosituimmista edullisemman hintaluokan matkailuautomerkeistä. Juhlavuoden kunniaksi tarjolle tulee juhlamallisto, joka on roomalaisin numeroin nimetty yksinkertaisesti: XV.”
Hyvää
Hyvä pohja ja selvästi suunniteltu tämän tyyppiseen käyttöön
Pikkuisen ilmeisesti normaaliversiota paremmin varusteltu
Upea musta maalipinta
Hyvä ajotuntuma
Automaattivaihteisto sekä peruutuskamera lisäsivät ajomukavuutta
Säilytystiloja runsaasti ja ne toimivat hyvin
Huonoa ja parannettavaa
Kaistavahti otettu aina ajoon lähtiessä pois päältä (etenkin Norjan kapeilla teillä huuti paljon)
Naulakko ja ripustus vähän tiellä käytävällä
Keittiön hana tuntui heikkolaatuisen muoviselta eikä se liikkunut sivusuunnassa
Sängyt ovat poikittain autoon nähden, joka tarkoittaa sitä että toisen pitää kiivetä toisen yli esim. vessaan
Usb-pistokkeita lisää (niitä saa tosin valokiskoon ostettua lisää – ei oo koskaan liikaa)
Keittiöön lisähylly mausteille jne? Tai magneettinen veitsiteline
Enemmän pikkubokseja kaappeihin sekä liukumasuojat kaappien pohjalle
Adblueta lisättiin reissussa 10 litraa, mutta Bilteman kanisterista oli jostain syystä hyvin hankala saada säiliöön
Vessaharja pyöri aina vessan lattialla
Hammasharjoille ei luontaista paikkaa
Huomioita
Normaalit verkkovirtapistokkeet (3 kpl) eivät käytössä, jos auto ei ole verkkovirrassa
Sähkölämmitys ei käytössä, jos auto ei ole verkkovirrassa
Toive: Pöytätason irrottaminen ja siirtäminen auton ulkopuolelle (olisi ollut hieno ominaisuus)
Norjan puolella valtavasti puskaparkkeja – Suomessa ei niin hyvin
Norjassa vakionopeudensäätimelle ei ollut käyttöä
Arvosana: 4/5
Arvosanassa pitää ottaa huomioon se, että tämä oli ensimmäinen reissu retkeilyautolla, joten vertailukohtaa ei ole. Jälkikäteen vertailtuna Sunlight Cliff 600 XV vaikuttaa hintalaatusuhteeltaan ehkä parhaimmalta autolta. Todella upea kokemus sekä reissu että auto olivat kokonaisuudessaan!
Parasta retkeilyautossa on juuri tämä – upeat maisemat ja ulkotilat osa sisätiloja!
Varustelu ja ominaisuudet
Ajaminen
Automaatti
Vakionopeudensäädin
2020-malli 1700km ajettuna
Käsinojat edessä molemmilla
Istumapaikka korkealta, josta näki hyvin
Peruutuskamera
Ohjaamo
Hyvät istuimet, joiden käsinojia pystyi helposti säätämään
Mediakeskuksessa bluetooth ja navigaatio
Tabletin sai kojelaudan telineeseen ja siihen Spotify + Google Maps -naviksi (tablet tosin menetti varausta koko ajan vaikka oli piuhalla kiinni)
Nappi, jolla auton radion pystyi jättämään päälle ilman avainta
Lounge
Hattuhylly ohjaamon päällä
Yläkaappi
Liikkuva ja laajeneva pöytä (ja saa myös kokonaan pois)
Verkkovirtapistoke
Lattiassa 2 säilytyslokeroa esim. kengille
Kenkälokerot lattiassa olivat erinomainen keksintö
Ohjauspaneelit operointiin
Kaasun ja sähkön kontrollit
Keskiovessa pari säilytyslokeroa
Keskioviaukkoon hyttyssuoja
Tunnelmavalot lattian korokkeeseen
Valaisinkisko (valot voi itse asemoida tai hankkia lisää, myös usb-pistokkeita saatavilla)
Keittiö
Jääkaappi keskioven vieressä, joten sitä pystyi operoimaan myös ulkoa (täyttäminen kauppareissun jälkeen)
2 kaasuliettä
Allas ja hana
Vetolaatikko
2 kaappia
1 yläkaappi
1 syvä kaappi toisella puolella
2 naulakkoa
Lokero, jossa 2 usb-latauspaikkaa
2 verkkovirtapistoketta
Jääkaapin kontrollipainikkeet
Mausteteline
2 koukkua seinässä
Keittiön led-valo
Keittiön mausteteline sekä kaksi koukkua olivat tarpeen
Vessa/suihku
Pönttö
Kaappi ovella
4 hyllyä
Peili
Allas ja hana
Hanasta tulee myös suihku
2 naulakkoa
Katossa kuvausteline, joka laskeutuu
Suihkuverho
Säleikkö lattiassa (voi ottaa suihkun ajaksi pois)
Vessan valo
Makuuhuone
4 yläkaappia
Ovissa 2 matalaa säilytyslokeroa
Sängyn alla muutama säilytyslokero sekä iso säilytystila
Kaasupullojen säilytyskaappi
Valaisinkiskot molemmilla puolilla (valot voi itse asemoida tai hankkia lisää, myös usb-pistokkeita saatavilla)
Kustannuslaskelmassa on otettu huomioon kaikki kustannukset 2 henkilön 10 päivän retkeilyautoreissulta.
Reitti: Vantaa – Ylöjärvi (retkeilyauton nouto) – Kalajoen hiekkasärkät – Kilpisjärvi – Å i Lofoten – Kilpisjärvi – Muonio – Kiuruvesi – Ylöjärvi (auton palautus) – Vantaa. Kilometrejä kertyi 3 956 km.
Osa-alue
Kustannus
Retkeilyauton vuokraus ja lisäkilometrit
1 444,00 €
Polttoaine
442,45 €
Leirintäalueet ja huoltokäynnit
79,00 €
Ravintolaruoka
162,98 €
Ruoka
233,01 €
Majoitus
0,00 €
Muut
150,34 €
Yhteensä
2 511,78 €
Retkeilyauton vuokraus ja lisäkilometrit = Retkiauton vuokraus 10 päivälle (1240 €) sekä pitkästä reissusta aiheutuneet lisäkilometrit (204 €, kilometriylitys 680 km). Kilometrejä sisältyi 2000 km / viikko. Retkeilyauto oli käytännössä aivan uusi (1700 km ajettu 2020-mallia) ja hyvin varusteltu automaatti. Alla vielä tarkempi analyysi.
Polttoaine = henkilöauton bensiinit Vantaa-Ylöjärvi sekä paluu, Ylöjärveltä retkeilyautolla Lofooteille ja takaisin ja sen kuluttama diesel. Kilometrejä kertyi 3 956 km.
Leirintäalueet ja huoltokäynnit = 1 yö leirintäalueella sekä sauna ja 2 erillistä huoltokäyntiä, jossa toisessa otettiin myös suihkut.
Ravintolaruoka = 2 lounasbuffettia Suomessa, kerran Norjassa pizzalla, ravintola Rovaniemen Santa Claus Villagessa ja kerran Hesburger.
Ruoka = Kaikki kaupasta ostettu ruoka ja juomat (mukana oli lisäksi kotoa otettuja ruokatarpeita sekä olutta ja lonkeroa).
Majoitukset = Kaikki yöt nukuttiin yhtä telttayötä lukuunottamassa retkeilyautossa eli majoituskustannuksia ei ole erikseen vaan ne sisältyvät auton vuokraan.
Muut = Muut kulut kuten Viikinkimuseo, lautta vaeltamaan, parkkimaksu vaellusreissun ajalta, pikkuherkut jne. Ei sisällä ennen reissua tehtyjä varustehankintoja.
Analyysi ja yhteenveto 10 päivän reissusta
Kustannus koko reissusta oli 1 255,89 € / henkilö eli 139,54 € / hlö / yö. Käytännössähän tämä summa on etelänreissun hintainen.
Hintaa nostaa se, että auto oli käytännössä ajamaton ja käynnissä oli heinäkuun kesäsesonki, jolloin hinnat ovat merkittävästi normaalia korkeampia.
Toisaalta voidaan ajatella, että tuolla 139,54 € / hlö / yö saa hyvän hotellihuoneen, mutta meidän tapauksessa se sisälsi myös kaikki kustannukset, matkat, majoitukset ja ruuat. Toki teimme suurimman osan ruuista itse.
Olisimme myös voineet valita halvemman ajoneuvon, jos olisimme olleet aiemmin varaamassa kulkuneuvoa ja olisi ollut enemmän saatavuutta.
Kustannuksista huolimatta reissu oli aivan upea, joten rahallinen menetyksen korvaa aivan upeat kokemukset, muistot sekä vaatimattomat 1700 kuvaa ja videota.
Polttoaineen ja matkan yhteenveto
Retkeilyauton kilometrit
3 537 km
Henkilöauton kilometrit (Vantaa – Ylöjärvi ja takaisin)
Reitti: Melonta satamasta Varjakansaareen – Varjakansaaren käppäily – melonta Akiolle – kävely laavulle – (yötä laavulla) – melonta takaisin satamaan Reissu: Melontaa ~4 km ja patikointia ~3,5 km Reissuseura: Wagner + neiti H Keli: Todella tuulinen, jopa niin tuulinen että pohditaan kannattaako vesille lähteä
Rankalle tulevalle UKK:n kansallispuiston vaellukselle pitää valmistautua kunnolla niin henkisesti kuin fyysisestikin ja mikä olisi sen parempi tapa kuin käydä vähän melomassa ja samoilemassa. Oulu sijoittui kivasti reitille matkalla Urho Kekkosen kansallispuistoon ja ystäväni Oulusta lupautui yllätyshulluna lähtemään mukaani melontareissulle.
Haimme Melomosta packraft-vuokraveneet lainalle ja aloimme pohtia mikä voisi olla hyvä melontakohde. Saimme Melomon tyypeiltä varustevinkkien lisäksi myös hyviä kohde-ehdotuksia. Halusimme ystäväni kanssa nähdä vähän muutakin kuin pelkkää kaupunkia ja siksi katselimme kohteita kaupungin ulkopuolelta – jopa Hailuodolta asti. Lopulta huomiomme kiinnittyi Varjakansaareen, koska se olisi sopivan lähellä JA selvisi, että se on joku autiosaari 😲 Saareen pääsee myös muuten myös kapulalossilla, jos haluaa käydä tutustumassa autiosaareen ilman venettäkin.
“Sata vuotta sitten Varjakansaaressa toimi Pohjoismaiden suurin saha, ja vilkkaassa kylässä oli oma paloasema, elokuvateatteri, kauppoja sekä putka. Sähkötkin saatiin ennen mannerta. Sitten sahan toiminta lakkasi äkisti. Autiosaarella vallitsee unenomainen tunnelma.” Ylen artikkeli kertoo.
Ei muuta kuin auton nokka kohti Varjakkaa ja matkaan. Saavuimme satamaan, jossa näytti olevan hyvää ruohoalustaa varusteiden sekä kumikanoottien täyttämistä varten. Ei muuta kuin auto parkkiin viereen ja hommiin. Pohdimme pitkään myös koko reissun toteuttamista sillä keli oli todella tuulinen ja se muodosti myös aallokkoa. Päätimme kuitenkin kokeilla ja mikäli näyttäisi liian pahalta niin palata takaisin satamaan. Varjakansaaren puolelle ei onneksi ollut kovin pitkä matka ja pystyimme seurailemaan saaren rantaa.
Packraftit saatiin täytettyä ja tavarat lastattua nokkaan. Sitten vesille! Tuuli puhalsi mukavasti nokkaan ja aallokko löi lauttaa, mutta onneksi sellaisella voimalla ettei kuitenkaan hommasta tullut liian riskaabelia. Meloimme aaltoja päin ja lopulta reitti kaartoi sopivan läheltä Varjakansaarta ja pääsimme seurailemaan saaren rantaa. Vastaan tuli ensin kapulalossin laituri ja sen jälkeen rantasaunan laituri.
Kilpaisilla purjeveneen kanssa
Lopulta eteemme aukesi jäätävä määrä rannalla olevia riukuja ja lautoja. Siitä päätimme myös rantautua, koska metsän siimeksistä löytyy polku. Etsimme sopivan rantautumispaikan entisen sahan sataman läheltä (?) ja menimme rantaan. Valitettavasti vesi oli sen verran matalalla, että päädyimme käppäilemään paljain jaloin rannalta sekä mutakivikossa. Menimme ihmettelemään hienoja puuläjiä, joista oli pakko napsaista muutama kuva.
Autiotalot kiinnostivat meitä kovasti ja etsimme metsän seasta polun, joka johti entisen paloaseman viereen. Upea punainen ja korkea letkutorni kohosi puiden keskeltä. Seuraavaksi vastaan tuli toinen hylätty rakennus, joka ilmeisesti oli toiminut majoituksessa. Hipsimme salaa sisään katselemaan pysähtynyttä aikaa. Upeaa! Loppu saarikierros paljasti muita majoitteita sekä isomman konttorirakennuksen. Hienoa edistyksellistä historiaa näkyi myös pihalla.
”Wc:t olivat ulkona, mutta niissä oli sentään sähkövalo. Sahan ansiosta sata vuotta sitten saarella oli sähköt, ennen mannerta.”
Ilta alkoi hämärtää ja oli aika palata veneille sekä Akionsaarelle, josta löytäisimme yöpaikaksemme laavun. Melonta yli sujui mukavasti ja lopulta saavuimme joensuulle, joka erottaa Akionlahden sekä meren toisistaan. Löydettiin lopulta hirveän hyvä paikka rantautua. Tasainen ja pehmeä. Pieni miinus tulee siitä, että se oli vanhaa joenpohjaa ja siitä johtuen aivan pelkkää mutaa 😀 Siinä sitten lätsyteltiin paljain jaloin rantaa ja lähdimme etsimään laavua.
Oohyeah!
Meillä oli kaksi toisistaan eri mieltä olevaa karttaa, joista luotimme enemmän Varjakan satamassa olleeseen karttaa – täytyyhän paikallistuntemuksella olla parempi tieto laavun sijainnista. Lähdimme talsimaan rantaa pitkin eteenpäin, mutta luvattua laavua ei näkyny. Painelimme aika pitkälle ja totesimme, ettei se täälläkään voinut olla. Paluu lähtöpisteeseen ja toiseen suuntaan. Ei muuta kuin pusikon läpi polulle, jota sitäkin vähän sahattiin ensin väärään suuntaan. Laavu löytyi lopulta juuri siitä kohtaa mihin toinen kartta sen merkitsi. Paikalliskartta oli pahasti väärässä!
Laavu upealla paikalla
Tuuli oli edelleen kova, joten päädyimme virittämään telttakankaan laavun suulle, että siellä takana pystyi olemaan mukavassa lämmössä. Illallistarpeet tulille ja saimme lopulta hyvät murkinat syötyä. Vähän vielä höpöttelyä ennen kuin oli yöpymisen aika. ZzzZZzz!
