Korouoman “lumikenkäreissu” autiotuvalle 29.-30.12.2018

Reitti (7 + 4 km): Saukkovaaran parkkipaikka – Kanjonilaavut – Piippukallion kota – Kanjonilaavut – Pajupuron autiotupa (yötä) – Koronjää-reitin koillista puolta takaisin Saukkovaaran parkkipaikalle
Reissuseura: Kaverini neiti H, Wagner
Keli: -3 – -19 astetta, kohtalaisen kirkas ja tyyni keli muuten, välillä tuli pieniä lumikuuroja

Retki

  • Jylhät kanjonimaisemat
  • Reittillä nousuja ja laskuja – pahin oli Piippukallion kodalle nousu kanjonista ylös ilman rinkkoja
  • Pääosin hyvää kapeaa polkua, osa pehmeää polkua, joka upotti
  • Hyvät opasteet
  • Lumikenkäilyyn ei ihan tarpeeks lunta, joten käytettiin tallattuja polkuja (ois periaatteessa voinut kenkäillä, mutta ei haluttu lähteä sooloilemaan etenkin kun molemmilla puolilla hyvin korkeat kanjonin seinämät)

Ensimmäinen päivä

Matkaan päästiin hyvän aamupalan jälkeen hotellilta. Pakkaaminen kesti jälleen aaaaaika paljon pidempään kuin olin suunnitellut. Autolla Saukkovaaran parkkipaikalle, jonne pääseminen vaati pientä tulkintaa matkan varrella, mutta lopulta perillä. Kamat kantoon, muutama kuva vielä pihalla ja matkaan! Alkumatka oli helppoa laskettelua kanjonin pohjalle.

Nuotiopaikalla ulkkariporukka jutteli kuinka hienoa, että voi Suomessa vaan tehdä tulta – toisin kuin Kaliformiassa, jossa tulen tekemisestä tai ainakin sen jättämisestä valvomatta saada sakon. Ja kuulemma suurin osa maastopaloista tulee siellä ihmisen aiheuttamana. Senioreimman näköinen kaveri ohjeisti muita (selkeästi ollut aikaisemminkin), että makkarat voi syödä raakanakin, mutta ne ovat parhaimmillaan päältä rapeaksi grillattuna. Hassua, että se voi jollekin olla ihan outo juttu.

Heti alas kanjoniin päästyämme bucket list täyttyi poron näkemisellä luonnossa – jei! Pinkaisi kylläkin aika nopsaan karkuun.

Halusimme käydä katselemassa maisema, joten jätimme rinkat nuotiopaikalle, jossa siis oli pari laavua. Lähdimme kapuamaan ylämäkeen ja aika lämmin siinä lopulta tuli vaikkei painoa selässä ollutkaan. Maisemat olivat upeat ja niitä jäätiin sinne hetkeksi ihmettelemään. Sitten oli aika laskeutua takaisin kanjoniin, ottaa rinkat kantoon ja kävellä autiotuvalle yöksi.

Matkalla tuli ihailtua useita jääputouksia ja kaikilla oli tietysti myös omat nimensä. Matkalla tuli vastaan muun muassa Mammutti ja Jaska Jokunen. Yllättävän paljon oli myös jääkiipeilijöitä keikkumassa köysiensä varassa.

Saapuminen autiotuvalle… Vihdoin! Molemmilla alko olemaan vahva “oltais jo perillä” -olo 😀 ja alettiin jo pohtimaan, että ollaanko kävelty ohi. Onneksi ei. Tuvan ikkunasta kajasti kynttilän valoja piipusta tuprutteli savua, joten ei oltaisi yksin. Eikä se mitään – meitä odotti lämmin tupa (lue kuuma).

Tupa ei ollut siis tyhjä vaan siellä pötkötteli yksi mies, kun saavuttiin muttei reagoinut mitenkään vaikka pamahdettiin äänekkäästi kaikkien kamojen kera ja alettiin laittamaan niitä kuivumaan. Tupaan saapui hieman myöhemmin rouva ihanan 4kk sekarotuisen koiran kanssa. Kolmikko oli kuulemma ajellut saman päivän aikana Hämeenlinnasta (aika pitkä matka) ja päätynyt tulvalle yöksi. Koirulla oli kuulemma tehnyt kävelymatka lumessa aika tiukkaa parkkipaikalta ja alkanut jo pötkötellä / vetää päikkäreitä alle kilometri ennen tupaa. Voi raukkaa! Onneksi oli jaksanut perille.

Myöhemmin autiotuvalle pelmahti illallistamaan myös saksalaisryhmä, jolla oli pari suomalaista eräopasta Pyhältä mukana. Olivat tulleet nautiskelemaan luonnosta ja ilmeisesti pakkanen oli jo vähän vienyt mehuja. Heille tarjoiltiin perunarieskaa ja seitania (ei poroa eikä pingviiniä kuten arvelivat ensin). Syötyään ja lämmiteltyään he palasivat omaan majoitukseensa ja kiittivät lämpimästä tuvasta.

Oletettavasti yöstä tulisi viileä. Meillä oli upeasti tupla-alusta (mökissä oli aika hyvät patjat olemassa ja lisäksi oli omat patjat) sekä tuplamakuupussi + merinoväliasu. Pitäisi pärjätä pakkasessakin. Toisella yöpyneellä kaksikolla oli aika ohuen näköiset makuupussit ja jonkinlainen viltti – muttei oikeasti tarpeeksi paksua lämmikettä yöksi, jos lämpötila laskisi merkittävästi.

Ihanaa, että rouva kävi laittamassa yöllä lisää pökkyä pesään – MUTTA ei olisi ihan mansikaksi tarvinnut vetää nimittäin pieni kämppä lämpeni yli 30 asteeseen ja kukaa ei varmasti nukkunut. Mäkin riisuuduin niin vähiin vaatteisiin, kun kehtasin. Huuuh. Koirakin siirtyi lattialle nukkumaan minä melkein perässä. Meinasin myös nousta ylös ja käydä tuulettamassa vähän. Onneksi lämpö alkoi taas laskea ja päästiin unelmoimaan lisää silmät kii.

Toinen päivä

Reippaana ylös heti klo 9 ja aamupalan tekoon. Aamupalaa nautiskelimme pihan avoimellaa ja osin katetulla nuotiopaikalla. Kyllä maistui kahvi, mutta selvästi oli jo viileämpi ilmta. Hain vettä avoimesta purosta, joka alkoi hileilemään heti ja jäätyi lopulta. Hrrrr. 

Ei muuta kuin matkaan pakkailuiden jälkeen ja taas oltiin vähän aikataulusta myöhässä. Ei muuten kiirettä, mutta pimeys saapuu aikaisin. Matkalla näimme myös otsalampun varustautuneita jääkiipeilijöitä – varsin hauskan näköistä hommaa. Ehdimme aika mukavasi matkaa tehdä, mutta sitten tuli nälkä. (Wagner oli jo hetken huudellut kylmissään ruokaa).

Jäimme nautiskelemaan myöhäistä lounasta matkan varrelle komealle näköalapaikalle, josta saimme mukavia kuvia myös talteen – kunnes pimeys saapui yhtäkkiä. Keli oli laskenut jo -16 asteeseen ja sen kyllä tunti. Kannatti pitää itsensä liikkeessä ja juoda kuumaa. Veden keittely vei oman aikansa, kun lumesta joutui sulattelemaan. Muumi-tee maittoi varsin hyvin kylmässä kelissä, mutta ruoka ei ollut tällä testikerralla niin erikoinen Tactical Foodpackin kalkkuna-tattaripata.

Loppumatka meni kivasti otsalamppujen loisteessa. Upea reissu! Näitä lissää.

PS: Tsemppiä hankkeelle! ”Posio haluaa Korouomasta kansallispuiston

Note to self: Varustus

  • Varustus kävellessä
    • Buff (päässä)
    • Save Pond Hockey -pipo (liian paksu, pärjäsi pelkällä Buffilla)
    • Merino-kaulatuubi
    • Merino-väliasu
    • Fleece-housut
    • Sormikkaat (pärjäsi osin ilman)
      • -16 alkoi kaivata toiset hanskat päälle
    • Pakkasvaellushousut
    • Fleece-takki (windstopper)
    • Analyysi: Aika toimiva kokonaisuus, lounastauolla oli punainen takki päällä ja se jäi loppureissulle päälle
    • Kengät irtovuorella (toimi hyvin)
    • Siggin pullot eristeellä (toimi hyvin)
  • Vesirakko
    • Vesi oli aikas kylmää, jos joi vartin välein – pitäisikö ostaa eriste putkelle?

Jätä kommentti